Etusivu

Info

Ponit

Kasvatus

Tallipäiväkirja

Täältä löydät niin uusia, kuin todella vanhojakin kirjoituksia.

15.11.2007
Lyhyessä ajassa, seitsämässä päivässä on tapahtunut paljon tapahtumia. Olemme sopineet Yatmorin kanssa Yatillianin riehasta, jossa vastaamme kenttäkilpailuosuudesta. Olemme katselleen kasvattilistaa, ja tehneet päätöksen, eli ottaneet osan kasvateista pois epäaktiivista omistajiltaan. Osa takaisin otetuista on saanut jo uudet kodit. Kasvatussivu on saamassa uudenlaisen tyylin, nykyään merkitsemme VRL-profiilin ponin sivuiksi, sekä omistajan kohdalle VRL-tunnuksen sekä linkin VRL-profiiliin. Kaikki on sujunut hyvin, ja Tatemme osoitti mahtavuutensa pääsemällä kilpailuissa Best In Show kehään.

Ginny seurasi kiltisti ja nöyrästi perässä, kun toin tammaa sisälle tarhasta. kaikki muut olivat jo haettu, ja Ginnyllä ei näinollen ollut syitä jäädä tarhaan. Laskin ponin karsinaan ja lähdin heinävarastolle päin. Pian palasin täysien kottikärryjen kanssa. Lykkäsin yhden heinäpaalin pesupaikalle, ja jaoin heinät kaikille muille paitsi Muksulle; tamma oli päivällä yskähdellyt, joten päätin kastella ponin heinät. Heitin vielä nälissään odottavalle Muksulle tämän heinät, joita se epäilevänä alkoi syömään.

Lese oli jo turpoamassa, sen olin laittanut heti tallille tultuani. Mätin ruuat poneille, jotka ahnaasti alkoivat syömään. Meteli oli korviahuumaava, kun jok'ikinen poni kirkui itselleen ruokaa, sekä potki karsinoidensa ovia. Pelkäsin ja karsinoidenuusimislaskun suuruutta, ja jaoin ruuat äkillisen pirteyspuuskan vallassa (vai oliko se rahanmenetyspelonpuuska? Hmm...) . Voihkaisin hiljaa muistaessani tallin lakaisemisen. Heittelin hieman vettä sinne sun tänne, ja pikaisesti lakaisin nurkkiin suurimmat pölyt. Huomenna Anu ja Laura huutaisivat minulle, Emiliakin, jos hänellä vain olisi sanavaltaa. Poneja en tänään kuurannut, en liikuttanut, tai tehnyt mitään muutkaan. Muitta mutkitta laitoin harjan paikoilleen, sammutin valot, ja lukitsin tallin ovet. Huomenna joku reippaampi saisi hoitaa ponit.

- Lotta

08.11.2007
Taas on ehtinyt tapahtua paljon viime kirjoituksesta, sillä talliin on muuttanut uusi ori, upea Koulibiack KAR, joka tosin on vielä vauva ja opettelee vasta riimunlaittoa ynnä muuta. Tallimme yksi uusista tulokkaista, Pamse on kerännyt nyt yhteensä kolme IrtoSERITÄ, joten tällekkin tammalle anotaan Ch arvonimi. Ja mikä hienointa, tallimme kantatamma d'Thandra on ansainnut YLA2 arvonimen! Monille poneille on ropissut sijoituksia, varsoja on tullut ja nyt taas lähes kymmenen ponia odottaa omaa YLA palkintoaan. Ginesty odottaa ERJ laatuarvosteluun pääsemistä, kunhan sen varsoille tulee lisää sijoituksia. Mutta palataahan tähän päivään ja katsotaan, mitä tuhoa tänään on saatu aikaan.

Nappasin Dunin riimun ja narun koukusta ja avasin portin. Huutelin ponia hetken, mutta kun mistään ei ilmestynyt mitään elävää tyydyin hakemaan ponin. Yleensähän otus seisoskeli kauimmaisessa tarhannurkassa, josta se löytyi tälläkin kertaa. Raahasin ponin talliin ja laitoin karsinan. Hain tämän varusteet ja harjat ja kiillottelin ponin puhtaaksi. Kävin rakentelemassa kentälle yhden ristikon ja huikkasin Emilian nostelemaan puomia. heitin Dunille varusteet päälle ja hyppäsin pihassa selkään. Verryttelin ponia jokaisesa kolmessa askellajissa ja vihdoin ohjasin sen hitaassa laukassa pienelle ristikolle. Dunin korvat höröttivät eteenpäin ja menohalut olivat valtavat. Pidätin vielä muutaman askeleen ja myötäsin sitten. Poni ponnisti oikealta paikalta ja toistin harjoituksen muutaman kerran. Estettä nostettiin ja muutettiin tasaisesti ja lopulta se oli 90 senttinen okseri, jossa oli puomi edessä. Duni hyppi kaikki virkeästi ja reippaasti.

Vein tamman talliin ja hoisin reippaasti. Pesaisin jalat ja heitin loimen selkään. Jaoin koko talliin heinät ja jätin hepot syömään rauhassa...

-Emeanor

19.10.2007
Paljon oli ehtinyt tapahtua viime kirjoituksen jälkeen. Kyllä, minä olin eronnut virastani, ja tullut siihen takaisin, ja kyllä, Muksullakin on nyt champion arvonimi. Kyllä, Jillianissa on kaksi uutta ponia, joista toisella on nyt jo champion arvonimi. kyllä, ulkoasumme on ehtinyt vaihtua monta kertaa, ja kyllä olemme käyneet tauollakin. Kirjoittamista yritetään petrata parhaamme mukaan, mutta tässäpä hieman tämänpäivän tapahtumia.

Kävelin Pamsen kanssa metsässä, puiden tiputellessa lehtiään hiljakseen maahan, auringon porottaessa niskaamme ja yrittäessä lämmittää, ja siilin tekemässä itselleen pesää lehdistä tulevan talven varalle. Pamse oli hyvin virkeällä tuulella, ja keksi säikähtää näitä kaikkia kolmea asiaa - auringosta en ole aivan varma, mutta ainkin poni lähti yht'äkkiä aivan täyttä vauhtia eteenpäin. Olin saanut pidätteet ratsastettua kuitenkin läpi, ja nyt poni käveli nätisti kuolaimella. Löysäsin hiukan ohjastuntumaa, ja pyysin Pamsea pohkeilla eteenpäin. Poni hypähti heti sopivatempoiseen raviin, jonka tahdissa liitelimme yli metsiköiden ja kanervien valloittamien kukkuloiden. Kapusimme erään kukkulan päälle, ja siirsin Pamsen rauhalliseen laukkaan. Tamma oli eri mieltä, viskaisi päänsä ylös, puri kuolaimeen kiinni ja lähti viemään. Pian rauhallinen laukka olikin jo nopeuttanut tempoaan lähes kiitolaukaksi, minun tehdessäni pidätteitä, joilla ei ollut minkäänlaista vaikutusta. Jymistellessämme metsässä kuin kiitojuna, kiskaisin ohjista pari, viisi kertaa, saaden poniin lopulta edes jonkinlaista kontrollia. Hidastimme hyvin rauhalliseen laukkaan, kunnes nostin perseeni ylös estepenkistä ja annoin ponin mennä. Pamse pidensi askeltaan ja lähti iloisena laukkaamaan kohti kotia, jonne oli vielä kuutisen kilometriä matkaa. Pari ylämäkeäkään eivät ponia hidastaneet, vaan tahti pysyi virkeänä, korvat hörössä, ja kuntokaan ei pettänyt.

Vielä hetken laukattuamme hidastin raviin ja pian sen jälkeen käyntiin, annoin ponille pitkät ohjat ja taputin sitä. Olipa siinä allani oikea menopeli, joka varmasti tuottaisi kunniaa Jillianille esteradoilla. Ongin ohjat taas käteeni ja ravasimme parisensataa metriä jotta poni saataisiin loppuverrytellyksi. Käyntiin siirryttyämme talli näkyikin jo kaukana, jonne pääsimme helposti oikaisemalla parin jo niitetyn sänkipellon kautta. Pamse pärskähti ja yritti hyppiä pari kertaa; kun pidätin sitä, se vain yritti lisätä vauhtiaan tai peruuttaa. Lopulta voitin, ja sulassa sovussa kävelimme loppumatkan tallille; mitä nyt pari kerta paettiin parikymmentä metriä kauheita petoja.

Tallilla talutin ponin käytävälle, jossa riisuin satulan ja vaihdoin suitset riimuun. Koska Pamse oli kuitenkin jonkunverran hionnut, päätin pestä ponin pikaisesti. Pesun jälkeen kuivasin ponin kuivaksi ja heitin selkään loimen, jonka kävin pienen hetken kuluttua vaihtamassa hieman paksumpaan. Vein varusteet paikoilleen ja aloin laittamaan kottikärryihin heiniä, koska tänään olisi minun vuoroni tehdä päivätalli. Pamse sai hieman ylimääräistä heinää tehtyään niin hienosti töitä.

Päiväkaurojen jako sujui sukkelaan, vaikkakin satuin katselemaan ponien anelevia ilmeitä ja annoin jokaiselle hieman ylimääräistä. Lakaisin lattiat unohtaen toki kastella tallin ennen sitä. Lopuksi päästin tammat pihalle laukkailemaanpoistuin hyvillä mielin tallilta. Emeanor hoitaisi iltatallin, tänään minun ei tarvitsisi huolehtia mistään.

- Lotta

27.07.2007
Aamulla, auringon paistaessa, ajattelin että päivä oli kuin vastatehty - ja vain minua varten. Totta, minun pitäisi tehdä aamutalli Anun kanssa, keskustella Kian kanssa valmennuksista, kertoa Emilialle, että tyttö saisi tänään raaputtaa kolme ponia puhtaaksi, mutta silti olin hyvin onnellinen. Saisin kuitenkin ratsastaa kaksi vapaavalinnaista ponia, sekä olla näiden upeiden karvakorvien kanssa, mitään syytä häpeään ei ollut, ponimmehan ovat oikeita muotovalioita. Kun vielä tallinovetkin aukesivat ilman kitinää, uskoin että tämä on maailman paras päivä. Niin kuin se olikin.

Aamuruokien jako sujui hyvin siihen saakka, että pääsin Muksun karsinalle. Kun availin tammaneidon ovia, pääsi se ryökäle livistämään ja kaatamaan minut. Muksu juoksi kaurakärryille ja jäi paikoilleen, syömään. Kampesin itseni hitaasti pystyyn, ja talutin ponin otsatukasta karsinaansa. Aamukauroja en enään ponille viitsinyt antaa. Lakaisin äkkiä tallin lattian, kippasin kaikki heinät suoraan Fannille, kun en viitsinyt monia karsinan ovia availla, karkaisivat vielä kaikki, mokomat. Unohdin toki kastella lattian ennen lakaisua, mutta fiksuna loiskuttelin hiukan vetytä käytävälle, jotta kukaan ei huomaisi eroa. Vielä pitäisi viedä orit tarhaan, ja sitten aamuvuoroni olisi päättynyt.

Sinä päivänä tallivuoron tekijä Anu sai hiukan ihmetellä, kun tallin pihassa oli suuria pikkuisia vanoja. Ja vaikka hän myöhemmin päivällä kysyi syytä, en sitä kertonut, vaikka tiesin. Jäljet olivat tullee orien tarhaamisesta, sillä monet ponit olivat possuilleet oikein olan takaa, varpaani olivat vieläkin kipeänä siitä, että Romu oli hypännyt syliini pelästyttyään pikkuista koivunlehteä. Otin Fannin käytävälle ja harjasin sen. Kaipailin hieman kaveria, jotta pääsisin maastoon hiukan hyppäämään, joten olin aivan onnesta soikea, kun Emilia käveli talliin. Käskin tytön pistämään äkkiä itselleen Titan kuntoon. Oli tytön ilmeessä hiukan ihmettelemistä, yleensä kun käskettiin tyttö talikon varteen, nyt tyttö pyydettiinkin ponin selkään! Ilmeisesti ratsastaminen oli miellyttävämpää, sillä kymmenessä minuutissa tyttö oli valmis. Talutimme ponit pihaan ja nousimme selkään. Räpläsin hetken jalustinhihnoja, kunnes sain se sopivan pituisiksi. Kiristimme vyöt, ja lähdimme matkaan riidellen siitä, pitäisikö Emilian palkkaa korottaa.

Kun olimme kävelleet eräälle hiukan leveämmälle ponille, Emilia tuli viereeni ja kannustimme ponit raviin. Fanni oli hiukan sähäkkä, joten Titta jäi heti alkuunsa jälkeen. Emilia antoin ponille pohkeita, ja Titta nousikin taas rinnallemme, ja siitä johtoon. Kannustimme kummatkin hiukan omia ponejamme johtoon, rupatellen samalla muista asioista. Kun polkumme leveni vielä entisestään, päätin jättää Emilian taakseni ja lähteä laukkaamaan. Emilialla oli kuitenkin samansuuntaisia ajatuksia, ja kun kummatkin kannustimme salaa ponejamme, lähti Titta kuin tykin suusta, mutta Fanni jäi jumputtamaan. Kaksi suurta pukkimylläkääkk yllättivät minut, ja jäin roikkumaan ponin kaulaan. Kun Fanni huomasi Titan menneen, poni sai jalat alleen, mutta kompuroi ja putosi polvilleen. Laskeuduin maahan, ja toivoin ettei poni lähtisi. Pääsin juuri takaisin selkään, kun Titta laukkasi luoksemme, puuskuttaen hiukan. Olin hiukan osannut varautua, joten en tippunut Fannin yrittäessä vielä kerran päästä karkaamaan, tällä kertaa ystävän kanssa. Yritin napata Tittaa ohjista, mutta sainkin käteeni jalustinhihnan. Onneksi Titta hiljensi, ja sain ohjistakin kiinni. Äkkiä tajusin ponin olevan ilman ratsastajaa, mihin se oli Emilian jättänyt?

Lähdin hitaasti ratsastamaan Fannilla, ja taluttaen Tittaa, huolenaiheenani se, että tammat eivät olleet parhaat ystävykset. Katselin samalla sivusilmällä pusikkoja etsien Emiliaa, vaikka uskoinkin että tyttö oli hyvissä voimissa ja hengissä. Niimpäniin, kohta meitä vastaan käveli mustahiuksinen tyttö, jonka tunnistin heti Emiliaksi. Tyttö nousi vaitonaisesti Titan selkään, ja kun kysyin tippumisen syytä, Emilia selitti vain mumisemalla että Titta teki jättiloikan. Otimma laukkapätkän nyt uudestaan, hiukan varovaisemmin tällä kertaa. Pääsimme pian eräälle pellolle, jonka takana oli paljon maastoesteitä. Kuin taikaiskusta kummatkin kumarruimme oman ponimme ylle, pyysimme lisää vauhtia, ja aloitin kovan kilpailun. Olimme hyvin tasaväkisiä, mutta lopussa Fanni heitti pari tukkia ja Titta tuli ohi. Kun Emilia alkoi rehvastelemaan, aloin kuittailla tytön tippumisella. Kumpaakaan eivät toisen sanat haitanneet. Meillä oli hyvin mukavaa.

Pääsimme pian esteiden luokse, ja päätimme hypätä ensin pari kertaa tukkisarjan, josta molemmat ponit suoriutuivat varsin mallikkaasti. Aloin pitämään Emilialle tuntia, josta tyttö tietenkin suivaantui. Otimme pienen kilpailun jälleen kerran siitä, kumman poni hyppäsi paremmin. Kisasta ei kuitenkaan tullut oikein mitään, koska kummatkin olivat puolueellisia. Banketilla sain kokea tappioni, sillä Titta suostui hyppäämään esteen ilman mitään, mutta Fanni ei uskaltanut tulla alas. Kuitenkin, kun sain pohkeet kunnolla kiinni, poni otti oikean jättiloikan, ja minä hölmö unohdin jopa nousta kevyeen istuntaan. Emilia räkätti tyytyväisenä, mutta kun hyppäsimme parin tynnyrin yli, sain minä puolestani nauraa, kun Titta kieltäytyi hyppäämäbstä, ja lopulta kiipesi esteen yli. Päätimme yksimielisesti ettei syy ollut ponien vika, vaan yksinomaan meidän. Hyppäsimme vielä erään haudan, josta jatkoimma portaille, ja sieltä eräälle ylämäessä sijaitsevalle tukille. Saimme ponit kunnolla hikoamaan, ja pääsimme lähteä rantaan kahlaamaan. Siirsimme ponit raville, ja kummatkin lönköttelivät tyytyväisinä.

Kahluutimme ponit oikein kunnolla, kunnes päätimme ottaa satulat pois. Hyppäsimme alas selästä, ja riisuimme satulat. Kummallakaan ei ollut uimapukua vaatteiden alla, mutta riisuimme vain ratsastushousut pois ja päätimme uittaa alushousuilla. Kapusimme takaisin selkään, ja ponit kävelivät veteen. Uitimme niitä oikein pitkälle, ja käänsimme takaisin, jutellen samalla mukavia. Uitimme poneja ensin selästä, sitten uiden niiden vierestä. Emme uskaltaneet päästää poneja yksin uimaan, sillä emme olleet varmoja että ne kääntyisivät takaisin. Keskikesän aurinko paistoi kirkkaasti, rentouduimme kunnolla. Ehkäpä tuo oli virhe, sillä piakkoin Titta päätti esitellä vanhat ja minulle tutut taitonsa; merihevoshyppelyn. Emilia onnistui pysymään kyydissä, ja sai minulta siitä hyvästä suuret aplodit. Aika kului hyvin nopeasti, ja äkkiä tajusimme kuinka kauan olimme olleetkaan liikkeellä. Lähdimme vastahakoisesti pois vedestä, mutta pian taas piristyimme. Tallilla olisi Anu repimässä hiuksiaan koska Titta ja Fanni olivat kateissa, Emilia oli noin tunnin myöhässä, ja Kian kanssa sovitusta tapaamisesta olin myöhässä. Hoitajilla oli kuulemma jotain yönviettoa suunnitteilla, ja Laura olisi tarvinnut apua Eemelin juoksuttamisessa. Vaikka olimme kumpikin joutuneet suuriin vaikeuksiin, meillä oli hyvin hauskaa.

-Lotta L.

24.07.2007
Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja ponit kärskyilivät tyytyväisinä laitumilla. Minulla olisi tänään vain yksi poni ratsastettavana, mutta kyseinen otus oli ollut viikon lomalla laitumella ja näytti nyt jo sellaiselta villipedolta laukatessaan ruohoa pitkin, että millainen murhanäytelmä ratsastusreissusta tulisikaan! Kyseessähän on muutenkin hankala, villi shetlanninponi ori Tate.

Laitumen portille oli kerääntynyt joukko hoitajia ja tallihenkilökuntaa katsomaan ja naureskelemaan kun minä, viaton Laura yritin pyydystää tuota iso egoista ja kiusottelevaa ponia ratsutettavaksi. Ori luikahti aina karkuun kun olin juuri saamassa sen kiinni ja puolen tunnin kuluttua aidalla norkoilevat katsojat olivat haljeta naurusta. Kiukusta punaisena ja pihisten ahdistin ponin nurkkaan ja nopeiden liikkeitteni ansiosta onnistuin saamaan sen kiinni. Tate niskuroi ja loikki joka suuntaan, mutta todettuaan se hyödyttömäksi se tyytyi pureskelemaan vain riimunnarua. Tallin pihassa ori jatkoi pelleilemistä - tietenkin kun tammat käyskentelivät viereisissä tarhoissa. Heitin narun turvan ympäri ja kiskaisin kerran napakasti. Tate katsoi suoraan silmiini hölmistyneenä ja käveli koko matkan talliin päätään riipputtaen. Poika paran ego pieneni huomattavasti yhdestä kerrasta.

Asetin jalkani jalustimeen ja ponnistin. Tate lähti heti kävelemään, mutta pidätin tiukasti ohjista ja käskin sen olla aloillaan. Kiristin vyön pikaisesti orin steppaillessa tallipihassa. Ohjasin ponin mahdollisimman nopeasti kentälle ja otin pienen ohjastuntuman, jotten poni pääsisi kuskaamaan ihan minne halusi. Tate yritti sinnikkäästi nyppiä minulta ohjat käsistäni kiskomalla päätään alas, mutta lopetti tuon muutaman kerran jälkeen kun joka kerta nyppäsin takaisin. Keräsin ohjat tiukalle ja annoin orille pohkeita. Pukkisarjan saattelemana se yritti syöksyä laukkaa kohti porttia, mutta käänsin sen niin pienelle ympyrälle, että sen oli pakko siirtyä raviin. Käänsin ponin takaisin uralle. Katsomosta kuului tirskuntaa ja hihitystä. Vielä minä tälle ponille näyt... En kerennyt miettimään ajatustani loppuun kun Tate loikkasi muutaman metrin ylös ja sivulle ja itse jäin niille sijoilleni. Rämähdin maahan ja poni jatkoi villiä pukkilaukkaa ympäri kenttää voitonriemuinen ilme silmäkulmassa. Rähisin ja murisin ja totesin uuden raippani katkenneen. Passitin Emilian hakemaan tallista tehokkaan ja pitkän raipan, mutta tyttö toi tullessaan lyhyen tikun, jolla tuskin rikkoisi edes purkkapalloa. Emilia sönkötti, että pidempää ja parempaa ei ollut, joten jouduin tyytymään tähän kapistukseen.

Ponin kiinnisaamiseen meni tovi, mutta lopulta se antautui ja hyppäsin selkään. Nyt sitten ponin raakile! sihisin mielessäni ja pamautin otusta pohkeilla. Tate ei totellut pyyntöä vaan ja jäi jököttämään niille sijoilleen. Aina kun käytin pohjetta ja pukitti tai peruutti.Nyt saa riittää! ähisin ja kepitin ponia muutaman kerran pohkeen taakse. Tate loikkasi eteenpäin ja lähti raviin. Nostin laukan ja patistin ponia kokoajan eteenpäni. Sai ainakin purkaa kerralla kaiken ylimääräisen energiansa. Laukkuutin puuskuttavaa oria suunnilleen 7 kierrosta, kunnes se siirtyi kuuliaisesti käyntiin, takaisin raviin ja jälleen käyntiin. Taputin sitä kaulalle ja ravasin vielä muutaman kierroksen toiseen suuntaan. Annoin kävellä loppukäynnit pitkillä ohjille, koska poika oli palautunut taas entiselleen. Laskeuduin selästä ja taputin ponia kaulalle. Sujuihan se loppujenlopuksi!

-Emeanor

21.07.2007
Kävelin tallitietä kohti määräpäätä. Kurkkasin isojen laitumien asukkaiden hyvinvoinnin ja jatkoin talliin. Kävelin suoraan päätalliin ja laitoin valot. Muutama pehmeä hirnahdus toivotti tervetulleeksi ja jatkoin varustehuoneeseen. Otin Ginnyn harjat ja menin tamman luokse. Poni katoi minua kysyvästi ja tunnistettuaan tutuksi rauhoittui. Ponin täytyi kuitenkin voltata muutaman kerran karsinan ympäri ennen kuin sain harjata rauhassa. Neiti tyytyi kohtaloonsa ja seisoi nätisti. Jätin Ginnyn omaan rauhaan ja hain sen karsinan edustalle satulan, suitset, panssarin ja suojat. Menin kentälle ja aloin pystyttämään muutamaa estettä. Lotta lupautui tulla esteen nostajaksi, mutta sain kuulemma itse laittaa ne pystyyn. Rakensin sarjan pitkälle sivulle, jossa oli 3 estettä. Ensimmäinen väli oli innari, toinen 2 askeleen ja viimeinen yhden askeleen. Tein haljaisijalle vielä yhen pystyn ja sivumpaan rakensin kavaletti harjoituksen. Menin takaisin talliin ja varustin Ginnyn.

Pihassa hyppäsin selkään ja ohjasin innostuneen ponin kentälle. Kävelin noin 10 minuuttia ja aloin ravailemaan. Työskentelin ympyrällä tehden välillä väistöjä ja siirtymisiä. Kun tamma kulki oikein päin ja kuunteli apujani kehotin sen laukkaan. Tein tempon vaihteluita pitkillä sivuilla ja voltteja päädyissä. Vihdoin Ginny luovutti taistelemisen ja myöntäsi niskastaan ja tuli pehmeäksi kädelle. Kehuin sitä ja annoin kävellä. Hetken päästä kokosin jälleen ohjat ja aloin tulla raveissa kavaletteja. Tamma joutui oikein kunnolla nostelemaan koipiaan jottei olisi kaatanut kaikkia 5 puomia (nyt kaatui vain 4 ja yksi horjahti...) Loppujenlopuksi Ginny äkkäsi idean ja pääsin hyppäämään verkkahyppyjä. Tamma oli innosta soikeana ja olisi mielellään päästellyt vain menemään, mutta harjoittelin yksittäisellä pystyllä hyppäämistä kahdeksikolla niin, että vaihdoin joka hypyn jälkeen suuntaa. Tamma hyppäsi yllättävän rauhassa ja vaihtoi laukat säntillisesti. Annoin hepan välillä levätä, ennen kuin aloin hyppäämään sarjaa.

Ohjasin kuumenevan ponin sarjalle ja pidätin sitä hieman, jottemme olisi menneet liian lähelle estettä. Ensimmäinen hyppyi onnistui hyvin, joten kaikki muutkin menivät samalla tyylillä. Toisella kerralla, kun esteitä oli nostettu 90cm, Ginny pudotti yhden. Virhe oli tosin minun, koska olin lähtenyt hyppyyn liian aikaisin (sain tosin kuulla tästä kunniani Lotan suusta...). Viimeisellä kerralla tamma hyppäsi kuitenkin todella hyvin, vaikka esteillä alkoi olla korkeutta reilusti. Annoin sen ravailla pitkällä kaulalla loppuravit ja kävelin lyhyen metsä lenkin. Vein ponin talliin ja käytin pikapesulla. Heitin sen vielä Sandran kanssa pikkulaitumelle ja täytin vedet.

-Emeanor.

03.07.2007
Ratsastin kesäauringon paahtaessa niskaani metsätiellä. Dali käveli rauhassa kaula pitkänä ja nuuhki ilmaa. Edessä etenevä ratsukko liikkui ripeämmin ja joudin patistamaan tammaa eteenpäin. Kummallakaan hevosella ei ollut satulaa, vai suitset. Lotta hidasti hieman Tittaa, jotta pysyisimme perässä. Kehotimme ponit raviin ja ne ravasivat innokaasti vieretysten kuunnellen minun ja Lotan pälpätystä. Aurinko paahtoi täydeltä taivaalta ja oli todella kuuma. Päämärämme oli mennä lopuksi uittamaan, mutta pakkohan noilla koneilla oli vähän ratsastaakkin...

Nostimme laukan ja etenimme ripeässä vauhdissa tiellä. Tie leveni ja kannustimme ponit neliin. Nelistimme hyvän matkaa ennen kuin hidastimme ravin kautta käyntiin. Ponit puuskuttivat ja annoimme niiden kävellä hetken aikaa pitkillä ohjilla. Puhuimme ripeään tahtiin ja unohdimme ajan kulun. Kunnes yht'äkkiä tajusimme, kuinka kauan olimmekaan tässä kävelleet kannustimme ponskit raviin ja jatkoimme hölötystä tauotta. Ihan kui ei saisi muuten puhua tarpeeksi. Saavuimme rantaan ja kahlasimme rantaa pitkin. Pitkän meren rannan ansiosta pääsimme ravaamaan ja laukkaamaan rantaa pitkin. Rantaamme ympäröivät niin monet saaret, että aallot eivät kanna rantaan asti.

Lähdimme kahlaamaan syvemmälle ja monen sadan metrin päässä meri alkoi syventymään. Ponit pärskivät innoissaan ja lähtivät mielissään uimaan. Titta esitteli merihevostaitojansa ja hyppi vedessä tasajalkaa, johon Dali yhtyi varsin nopeasti mukaan. Tasapainoni horjui puolelta toiselle, kunnes lopulta muksahdin viileään mereen. Pidin ohjista tiukan otteen ja katselin huvittuneesti Titan rodeoesitystä ja Lotan ponimiestaitoja. Lopputulos oli kuitenkin se, että me molemmat istuimme meren pohjalla ja nauroimme hysteerisesti. Autoin Lotan takaisin selkään ja kapusin itserannalta kiven päältä.

Saavuimme tallin pihaan ja veimme ponit pesulle, ne olivat hiekkaisia ja meriveden suolan peittämiä...

-Emeanor

02.07.2007
-Nyt voisit jo lopettaa tuon riekkumisen! sihisin kiukusta Lennille joka loi minuun, Laura parkaan virnisteleviä katseita ja jatkoi tanssahtelua ja hyppimistä. -Vielä kaksi metriä ovelle niin pääsen sinusta eroon. Sanoin tyytyväisenä, mutta kuinka ollakkaan ori repäisi narun kädestäni nopealla liikkeellä ja paineli naapuriin päin. Vaikka naapuri ei asunut muutaman kilometrin säteellä, heidän pihassaan oli poneille harvinaisen mieluinen kaurapelto. Juosin puuskuttaen orin perään ja seurasin uupuneena kavion jälkiä. -Tämä tästä vielä puuttuikin! sanoin itsekseni ja olin todella vihainen tuolla ponin rutkaleelle. Kuinka ollakkaan, Lenni seisoskeli tyytyväisenä pää maassa naapurin pellolla ja naapurin täti huitoi luudalla minkä kerkesi. Naisparan kasvot olivat kiukusta punaiset ja se lateli kirosanoja kuinka joku voi päästää ponin tälläin irti.. Helposti.., minä ajattelin. Menin naama kirkkaan punaisena nappaamaan narusta kiinni, joka oli tosin hieman kärsinyt matkan aikana. Pyytelin näyrästi anteeksi ja pakenin paikalta mahdollisimman nopeasti.

Vihdoin Lenni oli karsinassaan ja saatoin hakea muut ponit sisälle. Muut osasivatkin sitten olla miellyttäviä ja tulivat ilman show-esityksiä sisälle. Päätin ratsastaa Lusilla, ensimmäinen kerta kotona. Ori oli hierottu eilen, koska se oli ollut suhteellisen jäykkä koeratsastuksessa. Lusi katseli minua karsinan perältä, mutta tuli pian katsomaan tulijaa. Harjasin orin haaleaa, punertavaa karvaa ja kun se pian kiilsi, puin sille päälle varusteet. Pyysin tallityttöämme Anua pitelemään Lusista hetken kiinni, jotta saan vaihdettua ratsastusvaatteet. Puin ruudulliset ratsastushousut ja vedin mustat nahkasaapaat jalkaani. Vielä kypärä ja raippa. Kapusin pihassa liikkumattoman orin selkään ja käänsin sen kohti laukkarataa. Jatkoimme laukkarataa pitkin ja käännyimme pienelle ja lyhyelle metsä polulle, joka saisi toimia meidän alkukävelyinä. Lusi oli itse rauhallisuus ja kulki korvat hörössä kiinnostuneena eteenpäin. Saavuimme jälleen tallin pihaan ja ohjasin Lusin kentälle. Kokosin ohjat ja aluin työskentelemään kahdeksikolla. Ori taipuin paljon paremmin kuin viimeksi ja tuntui todella notkealta. Nostin ravin ja kevensin ravin tahdissa. Mitkä askeleet! Koeratsastuksessa ori oli ollut hieman jäykkä, mutta nyt se oli kuin eri hevonen.

Jatkoin ravityöskentelyä ja ratsastin runsaasti tempon vaihteluita. Ori tuntui ensiksi hieman tahmealta, mutta vertyi hyvää vauhtia. Istuin alas harjoitusraviin ja sen kautta käyntiin. Tein pohkeenväistöjä lävistäjälle ja jatkoin samaa kohta ravissa. Ori väisti todella hyvin ja kuunteli pohjetta erinomaisesti. Nostin laukan ja laukkasin muutaman kierroksen suoraa uraa lisättyä laukkaa. Kokosin ponia ja se lyhensi askelta tottelevaisesti. Jatkoin työskentelyä ympyrällä, jonka jälkeen kahdeksikolla. Lusi osasi myös laukan vaihdot, tosin muutamalla ekalla kerralla ne eivät onnistuneet ilman pukkia. Siirsin herran raviin ja ravasin pidemmillä ohjille muutaman kierroksen. Siirsin ponin käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Olin todella tyytyväinen uuteen ostokseen ja kehuin sitä paljon. Vein Lusin talliin ja Anu olikin laittanut minulle valmiiksi seuraavan otuksen ja otti minulta orin hoitoonsa. Seuraavaksi ajaisin Muksulla ja Tate olisi perähevosena. Anu auttoi meidän liikkeelle ja hyppäsin kärryille.

Kiersimme ensiksi yhden leveän metsäpolku reitin ja jatkoimme laukkaradalle. Rata oli oiva myös ajoon, joten päätin ajaa siinä. Muksu kulki reippaasti, mutta Tatea laiskotti ja se hidasteli vähän matkaa. Kannustin tamman hölkkään ja se lähtikin reippaasti ja innokkaasti ravaamaan. Tatekin tyytyi kohtaloonsa ja jatkoi hölkkää. Hölkkäsimme muutaman kierroksen, kunnes hidastin ponit käyntiin. Molemmat puuskuttivat vähän, mutteivät paljoa. Hetken päästä pyysin Muksua jälleen raviin ja kehotustani uskottiin. Ravasimme reipasta vauhtia suunnilleen kierroksen, kunnes käänsin Muskun samaiselle leveälle metsä polulle, josta olimme tulleet. Jatkoimme hitaassa hölkässä ja lopulta siirryimme käyntiin. Tallin pihassa Anu otti Tatun ja minä ajoin Muksun talliin. Otin siltä varusteet pois ja talutin pesariin. Pesin ponia, kunnes huomasin vasemman etujalan kengän puuttuvan. Huoh, Hannua tarvitaan taas, mietin ja huikkasin miehelle, joka juurikin kengitti Ginnyä että tämäkin neiti täytyisi kengittää. Sain myötävän vastauksen ja vein Muskun karsinaan.

Anu ja Emilia tekisivät tänään iltatallin, joten minä saatoin lähteä hyvin mielin kotiin.

-Emeanor

30.06.2007
Sinänsä on varmasti huvittavan näköistä, kun Lotta juoksee mutaisen Bunon perässä - maantiellä, kuinkan muutenkaan. Tällä kertaa Lotalla oli kypärä kallellaan, kalliin näköiset ratsastussaappaat täynnä mutaa, sekä vaaleansininen t-paita. Ennen tätä kaikkea katse kiinnittyi kuitenkin Lotan kasvoihin. Suu täynnä mutaa, kasvot vääristyneinä raivosta, ja silmät, jotka tuijottivat pientä Bunoa. Jos niissä olisi olut käynnistettävät lasersäteet, Buno olisi jo saanut kokea niistä. Äkillisen muutoksen aiheuttamana Buno pysähtyi. Lotta juoksi pari viimeistä askelta, ja nappasi kiinni ohjista. Ori yritti lähteä karkuun hyppäämällä, mutta terävä kiskaisu ohjista auttoi. Lotta silitteli hetken Bunoa, ja kertoi sille pieniä salaisuuksia. Piakkoin hän nousi selkään. He olivat kerrassaan kurjan-näköinen pari, mutta siitä ei kumpikaan välittänyt. Lotta alkoi työstää Bunoa, ja pian se liikkui hyvin, ja käytti selkäänsä ja takajalkojaan toivotulla tavalla. Lotta istui hevosen selässä, ja yritti myötäillä orin liikkeitä. Huomattavasti hankalamman hommasta teki satulassa oleva liukas muta, joka sai Lotan kerta toisensa jälkeen horjahtamaan.

Puolen tunnin kuluttua Lotta oli juuri saanut varmiiksi Bunon suihkuttamisen. Tulehan. kuului käsky, kun Lotta irroitti riimunnarut ja lähti talutamaan ponia kohti karsinansa. Puolivälissä hän päästi ponin irti, ja kiiruhti avaamaan karsinan oven. Buno oli pysähtynyt mutustelemaan heinäpaalia. Ei sinne, Buno, ei. Shh! Kuului eteenpäin ajava ääni, ja ori lähti taas löntystelemään kohti kotikarsinaansa.

Käytävät oli pian lakaistu, ja ponit mutustelivat heinäiän, sekä kaurojaan. Rehukärryt oli jätetty käytävälle aamua varten, ja lese odotti vettä perukarsinassa. Kaikki oli tehty. Kuului vaimea klak, kun valot sammuivat, ja ovet sulkeutuivat.

- Lotta

07.05.2007
"Olisitko ystävällien ja voisit lopettaa", manasin Romulle, joka tanssahteli tarhasta tullessaan, yritti poiketa joka toiseen kuivaan ruohon korteen ja olin varma, etten ikinä pääsisi tallin ovesta sisälle asti. Viitsitkin vielä kiukutella kaiken sen jälkeen, mitä olet tehnyt! sanoin oriille kiukuissani. Löysin Romun naapurin kukkapuskista tallomasta uusia, harvinaisia kasvatuksia... Onneksi herra itse ei ole paikalla. Sain Romun karsinaan asti ja hain sen harjat. Minulla olisi nyt hyvää aikaa ratsastaa Romu, ennen kuin alkaisin jakamaan päiväheiniä. Kipaisin laittamaan leseet ja melassit turpoamaan, jotta ne kerkeisi paisua päivälliselle.

Ori päätti olla oikea kauhukakara ja nyppi minua hihasta, pyöri ympäri karsinaa ja uhitteli korvat luimussa. Varustin ponin esteratsastusvarustuksilla ja talutin kentälle. Romu vilkuili epäilevästi estekentällä olevia esteitä, jotka Lotta oli onnekseni unohtanut eiliseltä; ei tarvinnut rakentaa. Pitkälläsivulla oli pitkäjumppasarja, johon lukeutui 5 estettä. Kahdessa oli innari väli, yhdessä 2 askeleen ja lopuissa yhden askeleen. Kokosin ohjat hetken käveltyäni ja pyysin ponin raviin. Ravasin reipasta hölkkää uralla pidentäen ja lyhentäen askelta. Hetken ravattuani otin laukkaa muutaman kierroksen molempiin suuntiin jatkaen tempon muutoksia.

Siirsin orin käyntiin ja aloin asetella sitä vaativasti. Tein väistöjä ja taivutuksia, kunnes jatkoin ravissa samaa. Romu oli kerrankin suhteellisen mukava ratsastaa ja asettui kivasti. Väistöissä ori oli hiukan nahkea, mutta sen menetteli kuitenkin. Nostin laukan ja jatkoin taivuttelua. Jätin väistöt ym. vaikeemmat liikkeet taka-alalle ja keskityin orin kuuliaisuuteen. Ravista pysähdys, pydähdyksestä laukka, laukasta käynti, käynnistä ravi, ravista laukka... Kun Romu kuunteli minua moitteettomasti käänsin sen yhdelle, noin 60 cm korkealle pystylle. Romu kiihdytti vauhtia huomatessaan esteen, mutta pidätin sitä ja kokosin laukkaa. Ori vastasi pidätykseen ja malttoi mielensä. Hyppy onnistui hyvin, vaikka en olekaan tuolla ponilla pitkään aikaan hypännyt. Hyppäsin samaa pystyä toisesta suunnasta ja loppujen lopuksi 75 cm korkeaksi korotettuna.

Annoin orin kävellä ja puhaltaa hetken, ennen kuin jatkaisin harjoituksia. Keräsin ohjat tuntumalle ja tein muutaman väistön muistuttaakseni oria töistä. Nostin laukan ja laukkasin hetken ympyrällä. Ohjasin Romun sarjalle, joka oli suurinpiirtein vain noin 50-60 cm korkea. Romu tuli hyvin ensimmäiselle pystylle, josta jatkoi innari välillä tasaisesti hieman isommalle okserille. Annoin orin laukata omaa vauhtiaan, koska tällä kertaa sillä ei ollut liiallisia menohaluja. Sarja suorittui hyvin. Ohjasin samaiselle jumppasarjalle, jossa ori hyppäsi hiukan myöhässä, mutta muuten olin tyytyväinen suoritukseen. Annoin pojan ravailla hetken ja kävelin lyhyen metsälenkin. Vein Romun tallin, laitoin jalkoihin linimenttiä ja harjasin hyvin.

Jaoin hevosille heinät ja hetken päästä kaurat, kunnes lähdin kotiin ja jätin iltatallin Lotan huoleksi.

-Emeanor

06.04.2007
Iltavuoro. Ponit sisälle, Eemelin liikutus, ruokinta, lakaisu... luin Emeanorin kirjoittamaa listaa, josta saisin selville, mitä pitäisi tehdä. Eemelin liikutus kuulosti kivalta, mutta lakaisu, oorien sisälle raahaaminen. Pelottavaa.
Tallin lattiat olivat jo lakaistu, joten päätin jakaa heinät tiputtelematta yhtään niitä lattioille. Rapsutin Fannia korvan takaa mennessäni sen karsinan ohi, valoja päälle laittamaan. Pian paikka tulvi valoa, ja ryhdyin lastaamaan heiniä suulissa odottavaan kärryyn. Keskan kaiken muistin melassin, jota lähdin kiireen vilkkaa turvottamaan, jotta sitä voitaisiin iltaruokinnalla syöttää.Laitoin leikkeen turpoamaan, ja toivoin että se kerkeäisi turvota tarpeeksi. Kello osoitti, että minula oli vielä puoli tuntia aikaa pilkkoa heiniä, ennen kuin alkaisin tappelemaan orien kanssa sisälletulosta.

Heyy, sooojaa, ihan rauhassa nyt vaan. Se on vain postilaatikko! Rauhoittelin Jania, jolla oli pakkomielle hyppiä syliini joka toisella askeleella. Asettelin kiltsti narua Janin suuhun, mutta orin hypätessä niin, että melkain kaaduin, hermot napsahtivat lopullisesti, ja tungin loppunarun orille. Nyt saisi pelleilyt riittää. Jani askelsi vieläkin steppikuvioita, minä narussa roikkuen, mutta nyt saatoin hallita Janin kolmea jalkaa neljästä. Oikea takajalka ei kylläkään ollut hallinnassa, se potki ja pyöri yksinään. Idiootti poni, manasin.

Lopulta jokainen ori oli sisällä. Harkitsin todella että jättäisin ratsastamisen sikseen, sillä varpaani eivät olleet parhaassa kunnossa, orien tallottua ne taiteen sääntöjen mukaisesti. Pohdin asiaa, samalla kuin asetin heinät karsinoihin, yrityksenäni oli se, että ei tarvitsisi lakaista. Ei se onnistunut. Melassileike oli kerennyt turpoamaan, joten ruokinta ei myöhästynyt kun pari pahaista minuuttia. Sandra ei kuitenkaan antanut minulle anteeksi, joten sain ikävän puraisun käteeni. Huomenna siinä olisin mustelma, mutta Emmi ja Emea saisivat luvan huomenna tehdä vuorot!
Olin ruokkinut Eemalin ensimmäisenä, joten kun olin saanut ruuat muille, saatoinkin jo lähteä harjailemaan oria. Onneni oli se, että Eemeli ei harrasta mutapainia. Kiitin poniherraa pienellä porkkanalla siitä hyvästä. Ori olikin pian jo satuloitu ja suitsittu, minulla kypärä, raippa ja kannukset mukana. oli siis aika lähteä.

Talutin Eemelin kentälle ja nousin selkään. Oli vielä hyvin valoisaa, joten ajatuskaan valojen laittamisesta ei liikuttanut minua. Käveltyäni hetken otin ohjat, ja aloin taivutella Eemeliä. Väistätin sitä myös hiukan ympyrällä. Huomasin sen hyvin herkäksi poniksi. Pienikin horjahdus, jalkojen hytkyttäminen ravissa, eteenpäin nojaaminen... En halunnut tietään, miten siinä kävisi. Oikea tehokuuri istunnalleni siis! Pyysin Eemelin ravin, aivan minimaalisella kannuksen koskettamisella. Olin iloinen orin hypähtäessä, koska silloin sain tietää, että väistöni olivat onnistuneet, ja Eemeli oli saanut takajalkoihinsa voimaa. Taivuttelin ja väistätteli oria hetken oikealle, ja vaihdoin suunnan. Huomasin heti, että ori muuttui jäykäksi suunnan vaihtuessani. Huokaisin syvään, ja aloin kapinoimaan oriin jäykkyyttä vastaan. Noin vartin kuluttua oli väistättänyt Eemeliä kaikkiin mahdollisiin suuntiin, tehnyt voltteja vasemmalle, irrotellut, taivutellut, asetellut, sekä tehnyt kaikki muut mahdolliset kikat. Eemeli pysyi asettuneena jo, vaikka irrottelin ja myötäilin. Pidin sitä hyvänä merkkinä.

Olin työseknnellyt jo kolme varttia, joten ravailin vielä hetken kumpaankin suuntaan, ennenkuin otin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Laukkaa en päässyt oirn selässä kokemaan, mutto olin ylpeä ja ilmoinen siitä, että ori oli todellakin totellut minua, ja antanut hiukan periksikin. Taputtelin ja kiittelin oria oikeinkin kovasti, ja laskeuduin sen selästä. Mielessäni alkoi kummittelemaan lattian lakaisu. Loppuyön siis saisin toimia harja kädessä, ja aamulla näkisin jo kauniin punaisia rakkoja kädessäni. Kyllä tallielämä on ihanaa.

- Lotta

30.04.2007
Onneksi tänään kohdalleni osui päivävuoro, se taitaa olla näistä kaikkein helpon tehdä. Toki joudun ruokkimaan ja tarhaamaan, mutta paljon helpompi tämä on tehdä, kuin esimerkiksi iltavuoro, mietiskelin heitellessäni heiniä osittain tyhjiin karsinoihin. Kaurat olivat valmiina ämpäreissä ovien edustalla. Pitäisi hakea vielä tammat sisälle, ja ruokailun jälkeen potkia orit pihalle - sitten olisinkin jo valmis liikuttamaan jonkun tammoista. Tänään olin päätynyt Muksuun, joka oli ollut viime päivinä varsinainen ikiliikkuja. Kello liikahti seinällä lähemmäs kahtatoista. Pitäisiköhän ne tammat hakea nyt sisälle!?

Tarhavuorojen vaihto kävi helposti, ja pian olinkin jo kiinnittänyt Muksun käytävälle. Tammalla oli ollut loimi aamulla tarhaillessa päällään, joten vain kaulaa, päätä, sekä jalkoja koristi rapakerros. Nappasin harjan käteen ja aloin harjaamaan, pian tallin lattailla oli jo suuri kasa rapaa, sekä muuta töhnää. Sitä en kuitenkaan jäänyt miettimään, vaan nostin Muksun satulan selkään. Vielä suitset suuhun, yhdessä vilauksessa olinkin jo valmis. Talutin tamman ulos, ja nousin selkään. Tänään taidamme mennä laukkailemaan, päätin mieleni perukoilla.

Muksu kulki oikein pirteästi, ja sipsutti Muksumaisin askelin tien toisesta laidasta toiseen. Ohjasin ponia laukkaradallemme päin, ja saavutimmekin hetkessä kohteemme. Pyysin tammalta ravia, ja Muksu vastasikin mukavalla kiitoravilla, jonka aikana en pystynyt keventämään. Eipä tuo mitään, onhan kevyt istuntakin keksitty naurahdin ponille, ja yritin hiukan hillitä ponin vauhtia. Tamma ei tainnut tykätä, sillä parin suuremman pukin jälkeen Muksu siirtyi laukalle, mitä en ollenkaan toivonut. Hidastin takaisin raviin ja vaihdoin suuntaa. Muksulta saisivat nyt porsastelut riittää, nyt tehtäisiin töitä kunnolla!
Hetkellisen ravailun jälkeen olimme kummatkin kunnon tuuletuksen tarpeessa. Niimpä Muksu nosti käskystäni laukan, ja kipitimme (oikeastaan Muksu kipitti) pienillä askelilla laukkarataa. Vaistomaisesti myötäsin, jolloin poni säntäsi maanmahtavaan vauhtiin. Jotta en unohtaisi sen kuitenkin olevan ilkeä virnuilija, ei poni unohtanut tehdö paria sivuhyppyä jolla minut saisi mukavasti pois tasapainosta. Paksu tukku harjaa kädessäni sain kuitenkin pysyteltyä ponin selässä.
Kaikki mukava loppuu aikanaan, niin myös meidän laukkamme. Kahden kierroksen laukan jälkeen hidastin ponin raviin, ja lähdimme kohti kotia, iloisilla töksöttävillä askelilla. Ravin tahdissa pystyi jopa keventelemään, ja laukasta hiukan väsähtänyt Muksu meni juuri sopivassa tempossa kohti tallia. Kurvasin vielä eräälle pikkupolulle, ja hidastin käyntiin. Tallille palattuamme pesin hionneen Muksun, ja hoitelin loppupäivän tutilla rutiineilla.

-Lotta L.

11.04.2007
Viime kirjoituksesta onkin jo aikaa, vaikka tallilla on tullut rampattua enemmän kuin laki sallii! Mietin itsekseni kävellessäni tallia kohti. Aamutalli oli tehty, joten huolenani oli vain päivä- ja iltatallit. Onneksi tänään ei ole montaa ratsastettavaa, mutisin ja rapsutin ohimennessäni Minniä ja Sandraa. Olipa tallilla haikeaa ilman Lissua, mutta tiesin tehneeni oikean ratkaisun myydessäni sen. Kävelin Gipsyn tarhalle ja nappasin tamman narunpäähän. Gipsy heitteli rahattomasti päätään, puhkuen intoa päästä radalle laukkaamaan. Talutin sen talliin ja suljin karsinaan. Käytävä kiilteli puhtauttaan ja kiitin siitä Emmin reippautta.

Hain varustehuonesta Gipsyn kevyen harjoitussatulan, harjoja, suitset ja suojat. Suin Gipsyä puhtaaksi, onneksi se ei harrastanut mudassa piehtarointia. Mudasta mieleeni muistuikin, että minun piti soittaa naapurille, jotta hän tulisi lanaamaan tarhat. Tai, jos me hoidetaankin se ratsain, soiton siasta?, höpötin tammalle, joka katseli minua korviaan käänellen. Varustin Gipsyn, laitoin päähäni kypärän ja nappasin raipan oven suusta. Talutin neidin talli pihaan, kiristän mahavyötä ja ponkaisen selkään. Tamma alkoi heti pyöriä levottomasti, mutta rauhoittelin sitä parhaani mukaan. Onneksi et ole tuollainen radalla!, puhelin tanssahtelevalle otukselle. Painoin kevyesti Gipsyn kylkiä ja se lähti reippaaseen ja innokkaaseen käyntiin.

Naapuriin oli muutaman kilometrin matka, mutta sehän kävisi alkuverryttelyistä hyvin. Valitsin mahdollisimman tasaisen ja leveän tien, jota kohti suuntasimme. Ravasimme reipasta hölkkää toisen kilometrin ja käänsin tamman naapurimme pihaan. Juttelimme lanauksen selvästi ja pääsimme lähtemään takaisin päin. Gipsylle turha seisoskelu oli ollut liikaa ja se oli näyttänyt muutaman näyttävän esityksen, kuinka oikeasti pukitellaan ja noustaan pystyyn. Rata aukesi edessämme laajana ja houkuttelevana. Käänsin tamman ulkoradalle ja tunsin, kuinka sen lihakset rentoutuivat. Se lopetti tanssimisen ja kuunteli ohjeitani tarkasti. Nostin rauhallisen laukan ja nousin kevyeen istuntaan. Gipsy nosti innokkaasti reippaamman askellajin ja pärski edetessään pehmeää hiekka rataa eteenpäin.

Laukkasimme kierroksen, kunnes annoin hieman ohjaa ja tamma sai juosta reippaasti. Askel piteni ja Gipsyn hengitystahti tiheni. Aikakello taskussani myötäilin ponin liikkeitä ja hidastin ravin katta käyntiin. Hetken päästä otin ohjia uudestaan käteen ja vaihdoin suuntaa. Rauhallista laukkaa kierros, jonka jälkeen kierros reipasti hiitti vauhtia. Olin erittäin tyytyväinen ponimme suoritukseen, joten käänsin sen radalta metsäpolulle ja annoin ravailla hetken. Kävelimme tallille ja huomasin vasta tallin pihassa, että Gipsyhän oli ollut kokoajan laukan jälkeen todella rauhallinen ja kuuliainen. Taputin tammaa kaulalle iloisesti ja hyppäsin alas kyydistä. Pesaisin neitiä hiukan ja putsasin varusteet kätevästi heti käytön jälkeen. Heitin Gipsyn niskaan loimen ja menin auttamaan tarhojen lanauksessa. Loppupäivä sujui tutuissa rutiineissa.

-Emea.

28.01.2007
Hipsin lumen peittämää hiekkatietä tallille päin. Päivästä tulisi pitkä, minun täytyisi tehdä aamu, päivä ja ilta vuorot itse. Karsonoiden putsaus olisi luultavasti isoin takaisku. Päätin ajatella talli hommia positiivisesti ja avasin asetin avaimen lukkoon. Ovi ei avautunut, joten yritin uudestaan. Muutaman minuutin vastaan hangoittelun jälkeen avain kuitenkin sujahti lukkoon ja tallin ovi avautui muutaman narahduksen saattelemana. Pari ponia hrähti iloisesti tietäessään saavansa ruokaa. Menin suuliin ja täytin heinä kärryt. Jaoin kaikille tasaveroisesti ja hetken päästä heitin kaurat sekaan. Tallin täytti kevyt rouskutus. Vein ensimmäisen tarharyhmän ulos ja tarkistin vedet.

Lakaisin käytävän, laskostin ponien loimet ja tilasin yhden heinä kuorman lisää. Harjasin Roopen viipymättä, tosin suhteellisen pikaisesti. Kun kimon orin valkoinen karvapeiti oli puhdas, satuloin sen ja talutin maneesiin. Laitoin lämmityksen päälle ja huokasin helposttuneesti maneesin alkaessa lämmetä. Verryttelin kevyesti käynnissä, ravissa ja laukassa harjoittaen selvää kahdeksikko uraa, jonka suoristus vaiheessa tulisi pysähdys. Roope taipui ja asettui pikkuhiljaa kuolaimelle - painamatta kädelle. Laukassa laukkasin suoraa uraa, toisen pitkän sivun reippaasti ja toisen kootusti, vaihtaen aina välillä puolia. Toteutin muutaman onnistuneen laukan vaihdon ja annoin orin kävellä pitkin ohjin. Voisin ratsastaa tempon vaihteluita ja pohkeenväistöjä, päätin ja keräsin ohjat käteeni. Roope hangoitteli hetken vastaan, mutta antoi minun kuitenkin voittaa lopulta.

Ratsastin pohkeenväistöjä käynnissä keskihalkaisijalla, jonka jälkeen nostin ravin ja ratsastin uralla ravissa avotaivutusta. Roope kulki nätisti kuolaimella, mutta muutamassa väistössä vääntäytyi vinoksi, jolloin linjamme hävisi. Noin viiden kerran jälkeen menin tempon vaihteluita, jotka sujuivat kutakuinkin ongelmitta ja nätisti. Jäähdyttelin puuskuttavan oriin ja kävin maastossa kävelemässä. Tänään ei tarvitse ratsastaa muita, koska kaikki muut ratsastettiin eilen, huokasin helpottuneena. Kylmä pakkasilma puri poskiini kiinni ja hengitys höyrysi.

Loppuillan touhusin laittaen hevosten jalkoja ja talutellessa muutamia varsoja. Ilta sujui nopeasti työn touhussa ja pääsinkin nopeasti lähtemään takaisin kotiin.

-Emea.

01.01.2007
Huh, onneksi uusivuosi sujui rauhallisin merkein. Ponimme olivat kuin viilipyttyjä, vaikka naapuri paukuttelikin reippaasti raketteja. Varsat hiukan säpsyivät, mutta tottuivat illan jatkossa siihenkin. Kello näyttää nyt 15.20 ja iltatalli olisi minun hoidettavana, ajattelin kävellessäni rapisevan soran päällä tallia kohden. Avasin tallin ovessa olevan munalukon ja jemmasin avaimet takaisin taskuuni. Crachie oli ilmeisesti lähtenyt jo, kun oli laittanut ovenkin lukkoon. Moikkaisin jokaista ponia ja rapsutin varsoja totuttaakseni ne käsittelyyn.

Hain Lissun harjat ja päätin meneväni myöhäiseen joulumaastoon ilman satulaa. Harjasin Lisun oikein kiiltäväksi, vaikka ei siinä melkein mitään Katsun jäljiltä ollut. Hain suitset, punaiset pintelit ja tonttulakin kypärän päälle. Nousin pihalla tamman leveään ja lämpimään selkään. Annoin kevyesti pohkeita ja Lissun keinuva känynti kiikutti meitä metsää kohden. Ylitimme tien varsovasti ja ohjasin Lissun tutulle maastopolulle, joka tekisi pienen lenkin. Polulla voisi hiukan myös ravata ja laukata jos mieli tekisi. Lissu käveli korvat hörössä ja tuntui nauttivan ratsastuksesta. Taputin sitä kaulalle ja keräsin ohjat käteeni. Lissu nosti päätään ja lähti kävelemään reippaammin. Pyysin ravia ja tunsin, kuinka tamman pienet askeleet tihenivät ja askellus muuttui pompottavaksi. Tarrasin harjasta kiinni ja annoin neidin ravata omaa, rauhallista vauhtiaan.

Olimme ravanneet jo jonkin aikaa kun jarrutin Lissua käyntiin. Lissu antoi heti kiinni kuolaimelle ja käveli nätisti eteenpäin. Käänsin sen hieman leveämmälle polulle, joka johtaisi tallille vievälle lenkille. Kannustin Lissun hetken päästä uudelleen raviin ja tällä kertaa ideanani oli nostaa myös laukka. Lissu ravasi innoissaan hiekkatietä. Tuuli puhalsi kylmästi kasvoilleni, mutta jatkoin ravia. Annoin laukka pohkeet ja huomasin Lissun tehneen pienen pukin ennen nostoa. Se lähti reippaaseen laukkaan ja sen kavioit rummuttivat tietä tasaisessa tahdissa. Laukkasimme pienen ylämäen ja pidin tamman tukevasta harjasta kokoajan kiinni turvallisuus syistä. Lissu hiljensi heti pydettyäni ja lopulta kävelimme jälleen. Annoni Lissulle pitkät ohjat ja kävelimme tuulen tahdissa noin yhden kilometrin. Keräsin ohjat jällen ja käänsin Lissun tallia kohti. Ravasimme polulla pienen pätkän ja kävelimme kotiin asti rauhalliessa tahdisa.

Pihassa laskeuduin selästä ja kiitin Lissua kunnolla. Se oli tehnyt hienon työn. Vein Lissun talliin ja riisuin suitsien lisäksi myös jouluiset piristeet, joista Lissu ei ollut moksiskaan. Harjasin tamman hyvin ja vein karsinaan. Tarkistin jokaisen ponnin juomakupin toiminnan ja heitin niille heinää. Hain toisen tarharyhmän sisälle ja pienen ajan kuluttua annoin myös kaurat ja muut mössöt. Hevosten tyytyväinen rouskutus täytti tallin. Hevosten syötyä harjasin jokaisen ja tarkistin jalat, sekä yleiskunnon. Putsasin muutamat varusteet aikani kuluksi, n voisi kuitenkan aivan vielä antaa iltaruokia. Kävin taluttelemassa Sandran ja Minnin varsoja pihassa ja sekin sujui hyvin. Kello kahdeksan annoin iltaruoat ja suljit tallin.

-Emeanor

23.12.2006
Tänään sain kerrankin nukkua pitkään, Ira oli lupautunut tekemään aamutallit. Olin pirteällä päällä kävellessäni tallia kohti. Ira oli kuulemani mukaan putsannut karsinat, ruokkinut ponit (aamu + päivä) ja tyrkännyt ykköstarha ryhmän ulos. Saavuin tallin pihaan ja totesin Iran lähteneen jo. Astuin tallin ja hyväntuulisena katselin siivottua tallia. Menin Sandran karsinalle ja harjasin sen perusteellisesti. Sandra katseli minua viattoman näköisenä selittäessäni sille, että tänään se ei pukittelisi ympäri maneesia.

Varustin ponin ratsastuskuntoon ja talutin pihalle. Hyppäsin selkään ja kiskoin mahavyötä kireämmälle Sandran pullistaessa vastaan. Otin ohjat käteen ja suuntasin maastoa kohti. Lenkki alkoi lupaavasti - Sandra säikähti tuulessa rapisevaa puskaa ja hyppäsi keskelle tietä. Tiukensin hieman ohjasotetta ja jatkoin rauhallisessa käynissä valitsemalleni metsälenkille. Valitsin leveän ja pehmeän radan, joka liittyisi laukkarataan. Ilma oli kylmä ja olin pakkautunut moneen paitakerrokseen. Käänsin Sandran metsä polulle ja kannustin raviin. Sandra lähti innokkaasti korvat pystyssä ravaamaan eteenpäin. Tamman sieraimista häyrysi lämmintä ilmaa ja se erottui selväti kirpeässä pakkasessa. Ravasimme hetken, kunnes saavuimme radalle ja lähdimme kiertämään sitä vasempaan kierrokseen.

Pyysin jälleen ravia, mutta tällä kertaa hiukan reippaampaa. Sandra vastasi apuihini nopeasti ja heitti muutaman ilopukin, mitkä eivät kuitenkaan häirinneet menoa. Ravasimme puolikierrosta ja nostin laukan. Sandran tahdikas laukanrytmi innsti minut pyytämään hiukan lisää laukkaa, joten kohta kiisimme jo aika huimaa vauhtia. Siirsin puuskuttavan tamman hetken päästä ravin kautta käyntiin ja taputin sitä rutkasti kaulalle. Kävelimme pitkin ohjin kaksi kierrosta, kun taas keräsin ohjia. Vaihdoimme suuntaa ja pyysin jälleen ravin kautta laukkaa. Tällä kertaa laukkasimme hiukan rauhallisemmin, jotta en väsyttäisi neitiä aivan täysin. Hidastin raviin ja ravasimme kierroksen tai pari, kun siirsin käyntiin ja lähdimme kävelemään tallia kohti.

Riisuin tamman ja pesin satulan kohdan ja jalat. Laitoin jalkoihin linimenttiä, kun puhelimeni soi. Ira ilmoitti tulevansa tekemään iltatallitkin vielä, joten minun osuuteni tältä päivältä oli hoidettu. Lähin kotiin hyvin mielin.

-Emea.

17.12.2006
Tällä kertaa saavuin kävellen tallille, päätin urheilla hiukan. Kävelin ripeää vauhtia ja saavuin tallin pihaan. Kello näytti saman verran kuin eilenkin tallille saapuessani, 05.45. Silmäni tuskin pysyivät auki, olin aivan väsynyt. Avasin tallin oven ja kuulin kuinka muutama poni nousi seisomaan. Laitoin valot ja hiivin heinä varastoon. Kannoin jokaisen karsinan eteen yhden paalin, josta riittäisi lähes koko päiväksi. Annoin jokaiselle ponille puolipaalia heinää ja tarkistin kahden varsamme olevan kunnossa. Lissun varsa, jonka olin ristinyt lempinimeltään Amyksi seisoi pitkin ja vahvoin jaloin karsinan keskellä ja imi aina ajoittain Lissulta maitoa. Voi kun se olikaan söpö rautiaan karvansa ja leveän läsinsä kanssa. Tullut aivan äitiinsä mietin ja jätin ponit syömään. Seuraavassa varsakarsinassa odotti päivän vanha, pieni ja kaunis ponivarsa, joka katsoi minua epäröiden.
"Kuules varsa, tänään totutellaan hiukan harjoihin ja muuhun maailmaan", sanoin pikku varsalle rauhoittavasti ja silitin vielä Minnin turpaa. Tänään pitäisi syntyä vielä yksi varsa, mietin ja ajattelin, etä toivottavasti se syntyisi niin, että näkisin syntymän. Kumosin ajatukseni ja jatkoin heinien jakamista. Kun jokaisella ponilla oli heinät ja ne rouskutti niitä onnellisena, menin varustehuoneeseen ja kaivoin satulasaippuan, sienen ja vettä esille. Yh, nämä jo kaipaavatkin pesua! ajattelin ja otin ensimmäisenä Romun varusteet. Putsasin ne, Romun suitset sekä kolmet muut varusteet. Satulasaippua alkoi jo kirveltää käsiä, joten päätin lopettaa siihen. Siivosin jälkeni ja vein jokaisesta satulasta satulahuivan pesuun, otin uuden tilalle ja asetin ne paikoilleen. Ponit olivat syöneet jo tarpeeksi kauan heiniään, joten otin kaurakärryt ja kuskasin niitä käytävillä. Heitin jokaisen ponin ruokaannokseen hiukan suolaa, niin kuin joka päivä ennemminkin. Kaikki ponit söivät nyt, joten saisin hengähää hetken.

Kello oli taas vierähtänyt lähemmäksi kahdeksaa, joten heitin Romun, Roopen, Ginnyn, Bunon ja uuden shettis maskottimme, Muksun ulos. Hain kottikärryt ja talikon ja aloitin päivän normaaleilla rutiineilla. Huh, täytyykö näiden olla aina näin sotkuisia? ihmettelin mielessäni ja jatkoin sinnikkäästi karsinoiden putsausta. Kun jokainen karsina oli putsattu otin Lennin käytävälle ja harjasin sen karvan puhtaaksi. Putsasin kaviot, selvitin jouhet ja kiristin hokit. Menin satulahuoneeseen ja etsin Lennin varusteet. Orin kankikuolaimet ja koulusatulan, Lenni joituisi nyt kunnolla töihin. Varustin pyörivän oriin ja talutin sen maneesiin. Nousin selkään ja pyysin käyntiä pitkin ohjin. Kun olin kävellyt noin 15 minuuttia otin ohjat ja aloitin tekemään voltteja, asetuksia ja pohkeenväistöä keskihalkaisijalla. Pysähdyksiä tein jokaisella suoralla joita ratsastin ja välillä myös peruutin. Lenni alkoi taipua muotono ja jatkoin aktiivista työskentelyä. Hellitin välillä hieman ohjasta, jos Lenni olisi antanut niskastaan hieman myöden. Hetken kuluttua siirsin oriin tahdikkaaseen ja hiljaiseen raviin. Jatkoin täysin samoja juttuja, mutta tein myös avoväistöjä ja avotaivutuksia. Muutaman kerran pysähdyksestä vaihdoin suuntaa etuosa- tai takaosakäännöksellä, jotka sujuivat hyvin. Lenni alkoi polkea takajaloillaan alleen ja tunsin kuinka kevyt hevonen liikkui allani. Se ikäänkuin lensi, tai liisi. Nostin varovasti laukan ja varauduin yllättäiseen pukkisarjaan. Vastaukseksi Lenni nosti kuitenkin tasaisen ja tahdikkaan laukan, sekä säilytti muodon. Kehuin sitä paljon ja tein muutaman laukan vaihdon molemmista suunnista. Siirsin Lennin raviin ja aloin keventää. Lenni painoi päätään alas hiukan parempaan muotoon ja hellitin ohjasta. Ravasin muutaman kierroksen ja siirsin oriin käyntiin. Taputin sitä runsaasti kaulalle ja kävelin metsässä pikku lenkin.

Tulin takaisin tallille ja hoisin Lennin takaisin karsinakuntoon. Laitoin jalkohin hieman linimenttiä ja pyyhin sienellä satulan kohdan. Menin Minnin varsan, Allin karsinalle ja astuin sisään. "Tänään on vain siun käsittelyä, Katsu hoiti Amyn hoidon tänään", puhelin uteliaalle varsalle, joka olisi kokoajan tutkinut taskujani. Hymyilin sille ja kosketin varovasti sen kaulaa. Varsa siirtyi hieman taaksepäin, mutta ei häiriintynyt silityksestä. Jatkoin ja siirryin selän kohdalle. Koskettelin varsaa joka paikasta, jotta se tottuisi kosketukseen ja hellimiseen. Varsa otti uuden asian mielenkiinnolla vastaan, eikä tuntunut pahastuvan. Jätin varsan rauhaan ja heitin joka hevoselle päiväruoat. Hain ensimmäisen tarharyhmä sisään ja päästin nekin syömään. Hevosten syötyä vein loput hevoset ulos ja lakaisin käytävän puhtaaksi heinistä ja mutapaakuista. Myato lupasi hoitaa illan, joten minun ei tarvinnut hoitaa tallia tämän enempää. Huomenna näemme Sandran vasran, odotetaan innolla!

-Emea.

16.12.2006
-Äh, taas aamutalli. Tallin omistamisessa on juuri tämä huonopuoli, nukun tasan kerran vuodessa ptikään, jouluaattona. Tosin silloinkin menen tallille, sillä en voi vastustaa kiustausta lähteä jouluratsastukselle. Jouluun on enään muutama päivä, nyt odotetaan innolla. Poneille täytyisi ostaa porkkanoita, omenia ja kuivaa leipää, jotta saan tehtyä nille jouluherkut.

Pyöräilin tallin pihaan kellon näytäessä vasta 05.45. Välillä minua kaduttaa rakentelemani päiväjärjestys, jonka mukaan ponit ruokitaan tasan 06.00. Hiljensin pyörän vauhtia ja asetin sen tallin seinää vasten nojaamaan. Talli pihalla vallitsi täysi hiljaisuus, ainoat äänet olivat tuulen vaimea puhallus ja soran rapistaessa jalkojeni alla. Täysi hiljaisuus rikkoutui kuitenkin variksen äkkinäiseen eääkäisyys ja nopeaan pyrähdykseen lentoon. Kävelin tallin ovelle ja nappasin avaimet taskustani. Avasin tallin vaimeasti narisevan oven ja astuin sisään tallin. Painoin valot päälle valo katkaisijasta ja tarkistin jokaisen ponin hyvinvoinnin. Kaikki oli kunnossa. Hymyilin itsekseni ja jaoin jokaiselle ponille tarkan heinä määrän heittäen ne niiden heinäverkkoihin. Tallin täytti kevyt rouskutus. Tein hevoille mössöt ja muut rehut, kunnes puolen tunnin päästä heinien jaosta annoin nekin poneille. Jokaisesta karsinasta kuului tyytyväistä kaurojen rouskutusta ja hetkellistä juomalaitteen käyttöä.

Kello näytti jo 09.30, kun ensimmäinen tarharyhmä oli saatu ulos ja jokainen ponin karsina siivottu. Lakaisin käytävän ja mietin samalla Sandran tarhausreissua. Mitähän se oli niin säikähtänyt, että hyppäsi minua kohti ja alkoi rynnimään eteenpäin? Itse en ollut huomannut paikalla mitään normaalista poikkeavaa. Käytävän kiillettyä puhtaana otin Roopen karsinastaan ja vein pesupaikalle. Harjasin sen perusteellisesti korvista kavioihin ja tarkistin jalat mahdollisilta vaurioilta tai naarmuilta. Ponin näyttäessä olevan täysin terve, hain sen varusteet ja satuloin oriin ratsastusta varten.

Nousin tallin pihassa selkään ja tarkistin jalustimet sekä mahavyön. Kävelin pitkillä ohjilla maastossa lyhyen lenkin ja siirryin maneesin puolelle. Tein käynti työskentelyä ja Roopen punkiessaan sisäpohjetta vastaan, päätin jatkaa koko tunnin koulupainoitteisesti. Tein pohkeen vlästöjä, koulukiemuroita ja muita voltteja. Roope antoi periksi ja kulki jo nätissä muodossa, hakien selkänsä lihaksia ja takajalkoihin lisää potkua. Siirsin orin raviin ja istuin alhaalla harjoitusravissa. Teimme samoja harjoituksia kuin käynnissäkin ja Roope taipui suhteellisen puhtaseen peräänantoon. Laukassa tein muutaman suunnan- ja laukanvaihdoin ja työkentelin aktiivisesti voltilla. Lopputunnin ravailin kevyessä ravissa ja anoin Roopen venyttää niin selkäänsä kuin niskaansakkin. Lopuksi kävimme maastossa kävelemässä saman lenkin kuin alussakin ja vein Roopen talliin. Pesin sen jalat huolellisesti ja harjasin sen hyvin. Vein sen karsinaan ja ajattelin pitää muilla hevosilla vapaa päivän, ellei sitten Myato haluaisi ratsastaa. Tänään oli Myaton päivä- ja iltavuoro, joten lähdin kotiin hyvin mielin.

-Emea.

Materiaali (ei kuvat) © Jillian Ponies 2009